Kun samanlainen päivä ei kuormita samalla tavalla

Kaksi ihmistä voi istua samassa kokouksessa, tehdä samanlaisen päätöksen tai viettää yhtä rauhalliselta näyttävän päivän – ja silti käyttää hyvin erilaisen määrän henkistä kapasiteettia.

Myös omassa elämässämme kaksi lähes samanlaiselta näyttävää kokemusta voi vaikuttaa meihin hyvin eri tavoin.

Yksi kokous ei juuri jää mieleen. Toinen, joka ei ole sen pidempi tai ilmeisen vaikeampi, jättää mielen täyteen ajatuksia tuntikausiksi.

Yksi päätös vie muutaman minuutin. Toinen, merkitykseltään samankaltainen päätös tuntuu vievän huomattavasti enemmän tilaa mielessä.

Jos arvioimme kuormitusta ensisijaisesti itse tapahtuman perusteella, tätä voi olla vaikea ymmärtää.

Kokous ei ollut pidempi. Päätös ei ollut objektiivisesti suurempi. Päivä ei ollut kiireisempi.

Mikä siis sai yhden kokemuksen vaatimaan enemmän?

Vastaus voi osittain löytyä jostakin, mitä itse tapahtuma ei pysty näyttämään:

kuinka moni asia muuttui sen aikana merkitykselliseksi.

Tapahtuma ei yksin määritä kuormitusta

Ajatellaan kahta tunnin mittaista kokousta.

Ensimmäisessä kuuntelet, osallistut tarvittaessa, teet muutaman muistiinpanon ja lähdet.

Toisessa jokin keskustelussa liittyy viimeviikkoiseen ongelmaan. Yksi ehdotus voi vaikuttaa toiseen projektiin. Huomaat, että kaksi ihmistä näyttää lähtevän liikkeelle erilaisista oletuksista. Päätös pitäisi tehdä, mutta näet jo useita mahdollisia seurauksia sen mukaan, mihin suuntaan päätetään edetä.

Ulospäin kyse on edelleen:

yhdestä kokouksesta, yhdestä tunnista.

Mutta sisäisesti toisessa kokouksessa on enemmän sellaista, mikä on muuttunut merkitykselliseksi tilanteen ymmärtämisen ja siihen vastaamisen kannalta.

Henkiseen kuormitukseen voi vaikuttaa tapahtuman koon tai vaikeuden lisäksi se, kuinka paljon merkityksellistä ainesta mieli käsittelee tapahtuman aikana.

Ja ”enemmän” ei tarkoita vain suurempaa määrää tietoa.

Se voi tarkoittaa useampia yhteyksiä eri tietojen välillä. Enemmän kontekstia, joka muuttaa niiden merkitystä. Enemmän mahdollisia seurauksia. Enemmän ratkaisemattomia asioita, joita ei voi vielä siirtää syrjään.

Itse tapahtuma ei välttämättä ole muuttunut suuremmaksi.

Mutta sen käsittely voi vaatia enemmän.

Merkityksellisyys muuttaa sitä, mitä mieli käsittelee

Kuvittele saavasi lyhyt viesti:

Voidaanko puhua huomenna?

Yhdelle ihmiselle siinä voi olla hyvin vähän käsiteltävää. Hän huomioi pyynnön ja odottaa huomiseen.

Toiselle samat viisi sanaa voivat asettua välittömästi osaksi paljon laajempaa kontekstia.

Kuka viestin lähetti? Mitä tapahtui, kun viimeksi puhuitte? Jäikö jokin ratkaisematta? Onko ajankohdalla merkitystä? Voisiko tämä liittyä aiemmin tällä viikolla käytyyn keskusteluun?

Itse viestissä on täsmälleen sama määrä sanoja.

Ero on siinä, kuinka paljon niiden ympärillä muuttuu merkitykselliseksi.

Tämä ei tarkoita, että toinen ihminen välttämättä ”yliajattelisi” viestiä, eikä sitä, että jokainen huomioon otettu asia olisi yhtä tärkeä tai paikkansapitävä.

Ajatus on yksinkertaisempi:

Kokemuksen tarjoaman tiedon määrä ja sen käsittelyssä merkitykselliseksi muuttuvan tiedon määrä eivät välttämättä ole sama asia.

Asioiden väliset suhteet tuovat omanlaisensa vaatimuksen

Viisi erillistä tietoa eivät välttämättä ole sama asia kuin viisi tietoa, jotka vaikuttavat toisiinsa.

Kuvittele pohtivasi, otatko vastaan jonkin mahdollisuuden.

Sen vastaanottaminen voisi vaikuttaa käytettävissä olevaan aikaasi, mikä puolestaan vaikuttaisi toiseen sitoumukseen, mikä vaikuttaisi johonkuhun toiseen ja voisi edelleen muuttaa sitä, mikä on mahdollista muutaman kuukauden kuluttua.

Nyt mieli ei tarkastele ainoastaan useita eri asioita.

Se tarkastelee myös niiden välisiä suhteita.

Kun yksi osa muuttuu, jokin toinenkin voi muuttua.

Tässä kohtaa näennäisen yksinkertainen kysymys – Haluanko tehdä tämän?

– voi muuttua henkisesti vaativaksi ilman, että itse päätös olisi poikkeuksellisen suuri.

Kuormitus voi syntyä osittain siitä, kuinka moni asia on muuttunut merkitykselliseksi, ja osittain siitä, että mieli pyrkii ymmärtämään, miten nämä asiat vaikuttavat toisiinsa.

Konteksti voi muuttaa sitä, mitä sama tapahtuma vaatii

Tämä voi myös auttaa ymmärtämään, miksi sama ihminen voi reagoida hyvin eri tavoin samankaltaisiin tilanteisiin.

Maanantain keskustelu voi vaatia sinulta hyvin vähän. Samankaltainen keskustelu torstaina voi vaatia paljon enemmän.

Torstaihin mennessä jokin toinen asia on ehkä jäänyt ratkaisematta. Sinulla on uutta tietoa. Jokin aiemmin viikolla sanottu on muuttanut tapaasi ymmärtää tilannetta.

Ulospäin keskustelu voi näyttää lähes samalta.

Mutta se ei enää tapahdu samassa kontekstissa.

Vertaamme kokemuksia usein niiden näkyvien piirteiden perusteella:

Olen tehnyt tämän ennenkin.

Tämä ei yleensä ole minulle vaikeaa.

Eilinen oli kiireisempi kuin tämä päivä.

Tällaiset vertailut voivat johtaa harhaan, jos sisäiset käsittelyolosuhteet ovat muuttuneet.

Kysymys ei ole enää vain:

Mitä tapahtui?

Vaan:

Mikä muuttui merkitykselliseksi juuri siksi, että tämä tapahtui nyt, tässä kontekstissa ja kaiken muun jo läsnä olevan keskellä?

Keskeneräiset prosessit voivat muuttaa lähtökohtaa

Emme myöskään astu jokaiseen kokemukseen tyhjin mielin.

Aamulla tehty päätös odottaa lisätietoa. Keskustelu ei ole vielä aivan asettunut. Ajatus on edelleen kehittymässä. Ongelmaan ei ole vielä selkeää seuraavaa askelta.

Sitten alkaa uusi kokemus.

Tämä tarkoittaa, että kaksi samanlaista tehtävää voi alkaa erilaisista sisäisistä lähtökohdista.

Toinen tulee vastaan silloin, kun vain harva muu asia vaatii huomiota. Toinen taas silloin, kun mielessä on jo useita avoimia asioita.

Tehtävä ei ole muuttunut.

Mutta sen kohtaamiseen käytettävissä oleva henkinen kapasiteetti – ja sen kanssa vuorovaikutuksessa olevan aineksen määrä – on voinut muuttua.

Tämä on yksi syy siihen, miksi pelkkä tehtävien määrän laskeminen voi antaa puutteellisen kuvan kuormituksesta.

Kymmenen selkeästi päätökseen tulevaa tehtävää voi joskus vaatia vähemmän jatkuvaa kapasiteettia kuin kolme tehtävää, jotka jäävät ratkaisematta, ovat toisistaan riippuvaisia tai pysyvät jatkuvasti merkityksellisinä toistensa kannalta.

Mahdolliset seuraukset voivat ulottaa kokemuksen nykyhetkeä pidemmälle

Joihinkin kokemuksiin liittyy myös enemmän tulevaisuuteen ulottuvaa merkityksellisyyttä kuin toisiin.

Pieni valinta voi pysyä pienenä, kun sen seuraukset ovat rajalliset. Toinen näennäisesti pieni valinta voi avata useita mahdollisia tulevaisuuksia.

Jos sanon kyllä, mitä siitä seuraa?

Jos sanon ei, mikä jää silloin mahdollisuuksien ulkopuolelle?

Minkä muun pitäisi muuttua?

Voiko päätöksen myöhemmin perua?

Mieli ei siis välttämättä reagoi vain siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, vaan myös siihen, mihin nykyinen tilanne voi myöhemmin vaikuttaa.

Tämä voi lisätä kuormitusta silloinkin, kun ulkoisesti tapahtuu hyvin vähän.

Se ei tarkoita, että jokaista mahdollista seurausta pitäisi seurata loppuun asti tai että pidemmälle ajatteleminen olisi aina hyödyllistä. Se auttaa ymmärtämään, miksi tapahtuman näkyvä koko ja sen käsittelyyn tarvittava kapasiteetti voivat poiketa toisistaan.

Laajempi tapa ymmärtää kuormitusta

Näistä esimerkeistä alkaa muodostua toisenlainen kuva.

Kokemuksen henkiseen kuormitukseen voivat vaikuttaa:

• kuinka moni asia muuttuu merkitykselliseksi,

• miten nämä asiat liittyvät toisiinsa,

• kuinka paljon kontekstia täytyy pitää mielessä,

• mitä on jo valmiiksi ratkaisematta kokemuksen alkaessa,

• ja kuinka moni mahdollinen seuraus muuttuu merkitykselliseksi sen ymmärtämiseksi, mitä seuraavaksi tapahtuu.

  
  

Nämä tekijät eivät muodosta kaavaa kognitiivisen kuormituksen mittaamiseen, uusia CMB-kategorioita tai diagnostista tarkistuslistaa. Ne tarjoavat tavan huomata jotakin, mikä voi helposti jäädä näkymättömäksi, jos katsomme vain näkyvää toimintaa: kokemus voi olla ulkoisesti yksinkertainen ja samalla sisäisesti vaativa.

Parempi kysymys ei aina ole ”Kuinka paljon tein?”

Kun olemme henkisesti väsyneitä, käymme usein läpi päivän näkyviä tapahtumia.

Kuinka monta kokousta? Kuinka monta tehtävää? Kuinka monta tuntia työtä? Kuinka paljon tapahtui?

Nämä ovat hyödyllisiä kysymyksiä. Ne eivät kuitenkaan aina selitä kokemusta.

Laajempi kysymys voisi olla:

Kuinka moni asia muuttui merkitykselliseksi sen aikana, mitä olin tekemässä?

Ehkä kokous aktivoi useita ratkaisemattomia kysymyksiä.

Ehkä päätökseen liittyi seurauksia elämäsi eri osa-alueilla.

Ehkä keskustelu edellytti, että pidit samanaikaisesti mielessä sanat, kontekstin, historian ja mahdolliset seuraukset.

Ehkä tämän päivän tavallinen tehtävä tuli vastaan, kun eilisen kokemusten käsittely oli vielä kesken.

Tästä näkökulmasta henkinen kuormitus ei välttämättä ole suhteessa siihen, kuinka dramaattiselta, kiireiseltä tai objektiivisesti vaikealta kokemus näyttää.

Kaksi kokemusta voi näyttää lähes samanlaiselta ja silti vaatia mieleltä hyvin erilaisia asioita.

Tapahtuma kertoo meille, mitä tapahtui.

Se ei aina kerro, kuinka moni asia muuttui merkitykselliseksi kokemuksen aikana.

Pohdinta

Ajattele kahta tilannetta, jotka näyttivät ulospäin melko samanlaisilta mutta vaikuttivat sinuun hyvin eri tavoin.

Mikä niissä erosi sen suhteen, mitä kummassakin tilanteessa muuttui merkitykselliseksi?

Älä ajattele vain sitä, mitä tapahtui, vaan myös kontekstia, asioiden välisiä suhteita, keskeneräisiä asioita tai mahdollisia seurauksia, joita mielesi käsitteli.